Pietarsaaren seutu elää myös maaseudusta!
Maaseudulta ei löydy kovinkaan paljon sopivia työntekijöitä tänne, mutta maaseudulla tuotetut raaka-aineet ovat täkäläiselle teollisuudelle elinehto. Ja niin myös täkäläisille työntekijöille. Siksi on tärkeää, että myös "maalaisserkut" voivat hyvin. - Pentti Silvennoinen -
Kristian Sundqvistin pääkirjoitus 22.1.21 oli täyttä asiaa. Elintarviketeollisuuden kautta Pietarsaari on tullut valtakunnallisesti tutuksi ympäri Suomea kotoisissa ympyröissä tai illanistujaisissa hyvässä seurassa laadukkaiden yritysten laadukkaiden tuotteiden kautta. Tämä on hieno asia.
Niinä kohta 49 vuotena, joina olen asunut Pietarsaaressa kaupungin elinkeinoelämä on monipuolistunut paljon. Sekin on hyvä. Se kuvastaa samalla yhteiskunnan elinkenorakenteiden muutosta koko maassa.
Keskeistä tässä kehityksessä on huomata myös se, että raaka-aine, jota elintarviketeollisuus ja puunjalostusteollisuus täällä käyttävät tulee ympäröivältä maaseudulta noin 150-250 kilometrin säteeltä. Rekoilla ja junilla. Pietarsaaren teollisuusyrityksille on ensiarvoisen tärkeää, että kuljetusyhteydet ovat hyvässä kunnossa ja turvalliset. Näin tilanne nyt onkin laajan poliittisen yhteistyön tuloksena. Ilman laajaa poliittista tahtoa ja edunvalvontaa ei oltaisi tässä tilanteessa.
Mielestäni Pietarsaaren kaltainen teollisuus on erittäin riippuvainen metsätalousyrityksistä ja maa- ja karjataloutta harjoittavasta väestöstä. Toivottavasti kaupungistuneet, entiset pientilojen ja maatalojen miehet ja naiset, osaavat ymmärtää tämän tarpeen elää hyvässä yhteistyössä maaseutuväestön kanssa. "Soomannille" ja "Värtsilään" 1950- ja 60-luvuilla työntekijät olivat nimittäin maaseudulta, joka eli erittäin voimakasta koneellistumis- ja työvoimamurrosta. Pientila tai muutama hehtaari ei tuonut enää elantoa ja samalla kaupungeissa "serkut" vaurastuivat teollisuustyössä tai Ruotsin volvolla. Halu lähteä kaupunkeihin oli kova. Siellä oli myös "elämää".
Pietarsaari sai varsinkin 1950-80-luvuilla tarvittavan työvoimansa Härmistä, Järviseudulta, Kainuusta ja Perä-Pohjolasta. Silloin ei vielä vaadittu nykyisen tasoista ammatillista osaamista monillakaan aloilla.
Nyt tilanne on toinen. Kaikilla aloilla vaaditaan entistä korkeampi koulutustaso. Eikä maaseudulla ole juurikaan ylimääräistä väkeä. Päinvastoin maatalous- ja metsätalousyrittäjät ovat entistä koulutetumpia, ja akateemisen tutkinnon suorittaneita yhä useampi. Moni kaupunkilainen on alkanut maaseutuyrittäjäksi. Myös tilojen koko on kasvanut valtaviksi.
Maaseudulta ei löydy kovinkaan paljon sopivia työntekijöitä tänne, mutta maaseudulla tuotetut raaka-aineet ovat täkäläiselle teollisuudelle elinehto. Ja niin myös täkäläisille työntekijöille. Siksi on tärkeää, että myös "maalaisserkut" voivat hyvin.
Pentti Silvennoinen